Vihreä väylä, Konginkangas, Sumiainen, Laukaa
Sumiainen Suomessa

 

Sumiaisten historiaa

 

Lähde: Sumiaisten kirja. Toim. Heli Jokipii, kustantaja Sumiaisten kunta 1978. 

 

Asutus

Vanhimmat todisteet ihmisen läsnäolosta ovat peräisin kivikaudelta, jonka esineitä on löydetty järvenrantakylistä.

Keskiajalla Sumiainen oli vielä todellista erämaata. Rautalammin vesireitti ja siitä erkanevat vesireitit antoivat kuitenkin kulkureitin, jolla hämäläiset pääsivät alueelle metsästämään ja kalastamaan. 1550-luvulla tehtyjen eräluetteloiden pohjalta on arveltu, että Sumiaisten seudulla olisi ollut seitsemän talon erämaita. 

Pysyvämpi asutus alkoi siirtyä alueelle 1550-luvulla Savosta. Seitsemästä erämaasta muodostettiin seitsemän ”taloa” kahteen kylään, Keiteleen rannalla sijaitsevaan Raikkauden kylään (Matila, Lohilahti ja Syvälahti) ja sisämaajärvien ympärillä sijaitsevaan Sumiaisten kylään (Mäkelä, Savola, Saarikas ja Taipale eli Hytölä).

Näistä taloista neljä oli tavallisia isäntiensä omistamia perintötiloja ja kolme aatelin omistamia vuokratiloja. Asukkaat tulivat Savosta. Niinpä sumialainen puhuu yhä savoa: maa on moa ja pää on peä... Vain Syvälahti oli alkujaan hämäläinen. 

Jo 1500-luvun lopussa alkuperäisistä taloista alkoi irtautua pienempiä taloja, mutta vain muutamia.  Suuret nälkävuodet, iso- ja pikkuviha sekä talojen jakamista vastustanut politiikka aiheuttivat kovia paineita löytää uutta maata. Tilanne räjähti 1750. Isojaon avulla perustettiin Sumiaisiinkin torppia 1700-luvun lopulla ja aivan 1800-luvun alussa.

Pitkälle 1800-luvun puolelle väki eli pääasiassa kaskiviljelystä, metsästyksestä ja kalastuksesta. Aatelisia ei ollut, ei juuri säätyläisiä tai käsityöläisiäkään, eikä toisin kuin voisi arvella myöskään piikoja ja renkejä. Sen sijaan itsellisiä eli maattomia loisia tai kestejä oli paljon. Osa asui mäkitupalaisina, osa saunakesteinä, riihikesteinä tai tupien nurkissa. He olivat maatalouden kiiretyövoimaa taloissa.

Nykypäivän Sumiaisissa näkyvät vielä 1943 seudulle muuttaneet karjalaiset. Uusin ”kerrostuma” ovat loma-asukkaat – Sumiainen on monen kaupunkilaisen kesäparatiisi.

Kunnan asukasluku oli korkeimmillaan 2600 asukasta suurten ikäluokkien aikaan vuonna 1956 (s. 61). Seudun asukasluku nykyään on noin 1200. 

 

Seurakunnaksi

Sumiaisten ja Raikkauden kylät kuuluivat Laukaan emäseurakuntaan. Kirkkomatkat olivat pitkiä ja vaikeita, mikä herätti halun omaan saarnahuoneeseen.

1797 pidettiin Kuokansillan luona kokous, jossa tarkastettiin kirkon ja hautausmaan paikka. 1799 päivätyssä kirjelmässä useat Laukaan, Rautalammin, Saarijärven ja Viitasaaren asukkaat anoivat lupaa saarnahuoneen rakentamiseen. Lupa saatiin toukokuussa 1800 ja samalla luvattiin, että Laukaan kirkkoherra voi palkata apupapin – kylällä tosin sopimus rakennusmestarin kanssa oli optimistisesti solmittu jo helmikuussa...

Asukkaat ryhtyivät toimeen. Sumiaisten ensimmäinen kirkko ja hautausmaa vihittiin 1802 ja Sumiaisten oma pitäjänapulainen seurakunnalle palkattiin 1803. 

Vielä parikymmentä vuotta perustamissopimuksesta isoja osia Konnevedestä sekä muutama Konginkankaan ja Viitasaaren talo kuului Sumiaisten saarnahuonekuntaan.

Pappila saatiin 1810 ostamalla osa Tiitilän taloa. Sen hankkiminen, kunnostus ja pitäjänapulaisen palkka tulivat kaikki kyläläisten kukkarosta, eivätkä sumialaiset olleet rikkaita. 

Talottaisia rippikirjoja eli kirkonkirjoja on vuodesta 1814, henkilöttäiset syntyneiden luettelot vuodesta 1828, vihittyjen ja kuolleiden luettelot löytyvät vuodesta 1836.

1840-luvulla Sumiaisten asukasluku oli jo yli 1000. Alkoi olla todellista tarvetta omalle kappeliseurakunnalle. Jo tätä ennen asiaa oli yritetty useaan otteeseen, mutta vihdoin 1842 senaatti myönsi luvan perustaa oma seurakunta. 

Nykyinen kirkko on vuodelta 1890. Lue lisää Äänekosken seurakunnan sivuilta ja kirkon esitteestä.

 

Sumiaisten kunta ja kuntaliitos 

Asetus kunnallishallinnosta maalaiskunnissa astui voimaan 1865. Sumiaisissakin alettiin pohtia oman kunnan perustamista. Kappelikuntakokous hylkäsi useita kertoja ajatuksen omasta kunnasta, mutta lopulta päätös kunnallislautakunnan perustamisesta ja kuntakokouksen esimiehen valinnasta 25.3.1868.

Pieni maaseutukunta toimi aktiivisesti. Oma Kunnantupa rakennettiin 1875 ja sen tilalle uusi Kuntala1955. Oma terveystalo rakennettiin 1947 ja sen tilalle uusi terveyskeskus 1995. 

Kiertokoulu perustettiin 1880. Ensimmäinen kansakoulu toimi Mäkelänkylän Jussilassa 1891 ja ensimmäinen koulurakennus rakennetiin kirkonkylään heti 1892. Kouluja oli parhaaseen aikaan paljon: 

• Rautionmäen koulu 1917-1997

• Syvälahden koulu 1920-2003

• Rannankylän koulu 1926-1966

• Saarikkaan koulu 1927-1966

• Haapakylän koulu 1947-1967

Kirkonkylän alakoulu toimii yhä. Koulussa on 76 oppilasta (2016). Moderni koulu korostaa yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä, hyödyntää toiminnassa ympäröivää luontoa ja on tunnettu erityisesti taideprojekteistaan. Koulu palkittiin Keski-Suomi-palkinnolla 2015. 

 

Sumiainen sai 1980-luvulla monilla tempauksillaan ja tapahtumillaan median huomion. 

• Kunnanjohtaja Santalan idea Joulupukin kesäpitäjästä sai runsaasti julkisuutta

• Suminismi, pienuuden filosofia, muodosti vastavoiman keskittämisen filosofialle Tiurismille; suminismin kotiseutuhenkeä ja filosofista tulkintaa pitivät yllä erityisesti Risto Lepänjuuri ja Esko Santala

• Sumiaisten poikamiespankki herätti valtakunnallista kohua 

• ”Kunnanihmettelijäksi” rekrytoitiin lehtori Erkki Vasama

• Kesäisiä messu-ja markkinatapahtumia järjestettiin vuosittain. Huippuvuosi oli 1988, jolloin viiden päivän tapahtumassa oli 300 näytteilleasettajaa ja 35 000 messuvierasta. Vetonaulana olivat Helmer Pesosen etanat. Helmer Pesonen valittiinkin lopulta Suomen ensimmäiseksi viralliseksi kylähulluksi 1990.

• Sumiainen oli myös kestävän kehityksen kokeilukunta 1992-93 (Ekokunta ja ökykuntia –raportti).

 

Sumiainen, Suolahti ja Äänekoski yhdistyivät 1.1.2007, mikä merkitsi Sumiaisten kunnan loppua. Samalla yhdistyi seurakunta ja Sumiaisten kirkosta tuli Äänekosken seurakunnan kappeli. Yhdistymällä luotiin uusi Äänekosken kaupunki, jota alkuvaiheessa kutsuttiin Uudeksi Äänekoskeksi erotuksena vanhaan Äänekosken kaupunkiin. 

 

 


Tekstin tiivisti Sumiaisten kirjasta ja mm. Risto Korhosen Äänekoski eilen ja tänään -esityksestä Outi Raatikainen